Suomessa puuhataan isolla kädellä kansalaisille ja yrityksille tarkoitettua julkisten palveluiden sähköistä asiointialustaa, jossa avoimen lähdekoodin ratkaisuilla ja niitä tarjoavilla kotimaisilla toimijoilla on mahdollista saavuttaa keskeinen rooli.

Työ on vielä alkuvaiheessa ja keskeiset palvelut pitäisi olla palvelun piirissä vuonna 2013. Hanketta pyöritetään valtiovarainministeriön SADe-ohjelmassa:

Valtiovarainministeriö asetti huhtikuussa 2009 Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelman (SADe-ohjelman). Ohjelman tavoitteena on edistää sähköistä asiointia siten, että kansalaisten ja yritysten sähköinen asiointi kattaa vuoteen 2013 mennessä kaikki keskeiset palvelut. Kansalaisten ja yritysten palveluille luodaan yhtenäiset asiakasrajapinnat eri tahojen tuottamiin julkisiin palveluihin. Tavoitteena on myös koko julkisen hallinnon tietojärjestelmien yhteentoimivuuden kehittäminen.

Sähköisen asioinnin palvelualusta tulee tarjoamaan keskitetyn ratkaisun sähköisten asiointipalvelujen kehittämiseen koko julkiselle hallinnolle. Palvelualustan avulla voidaan rakentaa yksittäisten viranomaisten palveluja tai useiden viranomaisten yhteisiä palveluja tai palvelukokonaisuuksia. Kehitettävä palvelualusta on keskeinen julkisen hallinnon sähköistä asiointia vauhdittava yhteinen IT-ratkaisu, joka valmistuttuaan mahdollistaa sähköisten palvelujen kehittämisen nopeammin ja kustannustehokkaammin.

18.2.2010 julkaistussa muistiossa (pdf) käydään läpi mm. ohjelmaan sisällytettäviä palvelukokonaisuuksia:

• Oppijan palvelukokonaisuus: tavoitteena on luoda kansalaisille verkkopalvelukokonaisuus opiskelua ja siihen hakeutumista, oppimista ja urasuunnittelua tukevista palveluista elinikäisen oppimisen periaatteella.
• Osallistujaympäristö-palvelukokonaisuus: tavoitteena on vahvistaa tieto- ja viestintäteknologian avulla kansalaisten osallistumismahdollisuuksia sekä tarjota hallinnolle sähköiset välineet toteuttaa monipuolista kansalaisten kuulemista, vuorovaikutusta ja yhteistä valmistelua verkon välityksellä.
• Oma terveys -palvelukokonaisuus: tavoitteena on kansalaisen terveyden edistäminen, sairauksien ehkäisy ja asiakaslähtöisen hoidon tukeminen hyödyntäen kansalaisen itse hyvinvointi- ja terveyskansioon tallentamaa henkilö-, terveys- ja toimintakykytietoa sekä ammattilaisen kansalaiselle tuottamaa sähköistä, tietoa terveydestä, sairauksista ja niiden hoidosta.
• Rakennettu ympäristö ja asuminen -palvelukokonaisuus: tavoitteena on tuottaa ja mahdollistaa asumiseen ja rakentamiseen liittyviä asiointi-, neuvonta- ja rajapintapalveluja.
• Työnantajan palvelukokonaisuus: tavoitteena on, että vuoteen 2014 mennessä työnantajilla on käytössään entistä monipuolisempia ja helppokäyttöisempiä verkkopalveluita työnantajavelvoitteiden hoitamiseen. Palvelulla helpotetaan erityisesti pienten työnantajien (esimerkiksi kotitaloudet ja pienet yritykset) toimintaa.
• Kansalaisen hyvinvointipalvelusuunnittelu -palvelukokonaisuus: tavoitteena on asiakkaan hyvinvointipalveluprosessin entistä tehokkaampi suunnittelu ja ohjaus.
• Yrityksen perustajan palvelukokonaisuus: perusajatuksena on yrityksen perustamiseen liittyvien julkisen hallinnon palvelujen kokoaminen yhteen ja soveltuvien palvelujen sähköistäminen. Yrityksen perustamisen ohjeistus integroidaan niihin palveluihin ja järjestelmiin, joita perustamisessa tarvitaan.

Ohjelman johtoryhmässä on linjattu, että ohjelmassa kehitetään näitä seitsemää palvelukokonaisuutta. Tavoitteena on kehittää palvelut muodostamaan keskenään yhteentoimiva asiakaslähtöinen verkosto, johon voidaan helposti liittää myös ohjelmaan kuulumattomia asiointipalveluja.

Ohjelma sisältää lisäksi erilaisia tukipalveluja, kuten kansalaisten asiointitilin, Suomi.fi-portaalin ja YritysSuomi.fi-portaalin, joka rakennetaan TerveSuomi.fi-portaalin tapaan uudelle avoimien rajapintojen ja avoimen lähdekoodin alustalle ja avataan vuoden 2010 lopussa.

Ohjelmassa noudatetaan 6.3.2009 julkaistun hallituksen kannanoton sisältämiä yleisiä laatuvaatimuksia. Niinpä avoimen lähdekoodin ratkaisut otetaan merkittävään rooliin ohjelmassa.

SADe-ohjelman palvelukokonaisuuksissa on tavoitteena alentaa käyttöönottokustannuksia
hyödyntämällä avointa koodia. Sähköisen asioinnin alusta- ja webjulkaisujärjestelmähankkeissa
on tarkoitus rakentaa ympäristöt avoimesta koodista.

Tämä on iso juttu!

Kuten todettua, työ on vielä alkuvaiheessa, mutta asiat etenevät koko ajan ja hankkeista tullaan tiedottamaan pitikin vuotta.

Suomalaiset avoimen lähdekoodin yritykset: olkaa valppaina!

Pääministeri Matti Vanhanen harmitteli 5.3. julkaisussa blogikirjoituksessaan tutun maidon katoamista vakioruokakaupastaan:

Hyllytilaa on kyllä metreittäin, mutta joku muu on halunnut tehdä valinnan puolestani. Nyt sitten totuttaudun toiseen kauppaan. Sitä valinnan vapautta kukaan ei kuluttajalta vie.

Kirjoitus villiinnytti median ja keskustelua käytiin mm. eri maitojen alkuperästä, ruotsalaisen maidon laadusta ja kruunun kurssista. Koska kommentin antoi pääministeri ja kohteena oli niinkin arkipäiväinen tuote kuin maito, niin reaktio oli arvattavissa.

Jätetäänpä maito kaupan hyllylle ja siirrytään tietokonekauppaan, automarkettiin tai vaikka kännykkäliikkeeseen, joista kaikista saa kuluttajille suunnattuja tietokoneita. PC-tietokoneita on tarjolla monen kokoista, näköistä ja merkkistä mallia, mutta kaikkien sisällä pyörii yhden ja saman yhdysvaltalaisen yrityksen käyttöjärjestelmä. Kuluttajalla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asiaan.

Miksi tästä ei nosteta meteliä? Miksi Vanhanen ei ajatellut kotimaisuutta mainostaessaan Microsoftin Live@edu-palvelua Yhdysvaltain matkallaan kaksi vuotta sitten?

Kun kyse on maidosta, niin kuluttaja voi helposti äänestää jaloillaan ja lompakollaan. Tietokoneiden kanssa kuluttajalla ei ole samanlaista mahdollisuutta vaikuttaa koneen mukana tulevaan käyttöjärjestelmään. Hän ei voi valita yhdysvaltalaisen käyttöjärjestelmän sijaan esimerkiksi kotimaista alkuperää olevaa käyttöjärjestelmää tai hankkia tietokonetta kokonaan ilman käyttöjärjestelmää.

Paras vaihtoehto kuluttajan kannalta olisi, että käyttöjärjestelmä erotettaisiin tietokoneesta ja hän voisi konetta hankkiessaan valita siihen haluamansa käyttöjärjestelmän asennettuna – tai jättää käyttöjärjestelmän kokonaan pois. Käyttöjärjestelmät voisivat olla lueteltuina lisenssi- ja asennuskuluineen EU:n Microsoftille määräämän selainvalikon tapaan.

Tässäkin toimintamallissa on monta sudenkuoppaa, kuten eri käyttöjärjestelmien ja laitteistojen yhteensopimattomuudet sekä asennustyön vaatima aika ja asiantuntemus. Mutta nykyinen malli, jossa kuluttajalla ei ole juuri mitään valinnanvapautta on vähintäänkin kyseenalainen.

On paljon organisaatioita, joilla on hierarkkinen organisaatio tyyliin paikallistaso - piiritaso - valtakunnallinen taso. Olisi eduksi jos kaikki tasot pystyisivät julkaisemaan tapahtumansa omassa julkisessa kalenterissaan. Erityisen hienoa olisi se, että piiritason kalenterissa näkyisi kaikkien paikallistasojen kalenterit. Valtakunnallisen tason kalenterissa voisi mahdollisesti näkyä kaikki tai ainakin valtakunnalliset ja piiritason tapahtumat. Myös minua työllistävässä AVO-hankkeessa on sama tarve.

Tällaista hierarkkista kalenteritapahtumien julkaisutoimintoa ei tietääkseni löydy markkinoilla löytyvistä välineistä. Ilmeisesti ohjelmistotalojen myyntilogiikkaan sopii paljon paremmin se, että kalenterijärjestelmä myydään aina yhdelle organisaatiolle ja rahat otetaan pois. Jos joku lukijoista tietää tällaisen järjestelmän tai ohjelmiston, jossa toiminto on, otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Google-kalenteri mahdollistaa kalenterien jakamisen. Esitetyn kaltainen kalenterihierarkian jakaminen ei onnistu yksinkertaisesti niin, että "alemman tason" kalenterit jaetaan ylempään ja se ylempi julkaistaan. Kyselin tällaista toiminnallisuutta Google-kalenterien tukifoorumilla mutta vastauksia ei tullut.

Sen sijaan kalenterien upottamistoiminnolla homma onnistuu hieman kiertäen.

1. Tee "ylätason" Google-kalenteri jos sitä ei vielä ole. (Huomaa, että jos teet vaiheet 1 ja 2 samalla koneella sinun täytyy kirjautua ulos Google-tililtäsi päästäksesi kirjautumaan toiselle Google-tilille. Tätä kirjoittaessani tein homman kahdella eri selainohjalmalla.)

2. Tee "alatason" Google-kalenteri ja jaa se "ylätason" kalenterille. Jakaminen edellyttää kalenterin asettamista julkiseksi. (Voisi kuvitella, että Googlen maksullisessa kalenteripalvelussa jakaminen ei edellytä julkisuutta.)

3. Mene ylätason kalenteriin ja näpäytä kuvassa näkyvän Muut kalenterit -näkymän Asetukset-linkkiä.



4. Paina Kalenterin asetukset-sivulla Kalenterin tiedot-välilehti esiin.

5. Paina "Upota tämä kalenteri" -osiossa olevaa linkkiä "Muokkaa väriä, kokoa ja muita asetuksia".



6. Valitse upotettavaan kalenteriin näkymään tulevat kalenterit.



7. Sivun ylälaidassa on laatikko, jonka yläpuolella on teksti "Liitä kalenteri verkkosivuusi kopioimalla ja liittämällä alla oleva HTML-koodi." Laatikossa on HTML-koodin pätkä, jonka voit liittää johonkin haluamaasi WWW-sivuun. Molempien kalenterien tapahtumat näkyvät julkaistussa kalenterissa.




Antakaa palautetta siitä, voisiko homman tehdä jotenkin vielä helpommin joko Googlen työkaluilla tai jollain muulla. Tämä ei vielä ole kovin elegantti tapa tehdä tämä asia.

Disclaimer: Tässä kirjoituksessa ei käsitelty VALO-ohjelmistoja tai avoimia sisältöjä mitenkään, vaikka blogini otsikko antaa ymmärtää että siitä olisi kyse. Pahoittelen. Tälle toiminnallisuudelle on kuitenkin aito tarve monella suunnalla.

Moni tuttuni on tuskaillut saman ongelman kanssa kuin minäkin: Ubuntun versiossa 9.10 eli Karmic Koala on jotenkin onnistuttu särkemään edellisessä versiossa toiminut Bluetooth-työkalujen ja Network Managerin yhteistyö. Edellisessä versiossa 9.04. eli Jaunty Jackalopessa homma toimi kuten oli ajateltukin: Bluetooth-työkaluilla paritetaan kone ja puhelin, jolloin Blueman tunnistaa puheliman tarjoamat palvelut, soittosarjapalvelun muiden ohessa.

Karmicin mukana tulee Bluetooth-ohjelmisto nimeltään gnome-bluetooth. Siitä kuitenkin puuttuu tuki DUN-soittosarjayhteyksille. Sillä aikaa kun odotamme että Dan Williams ja muut kehittäjät saavat DUN-ominaisuuden mukaan jakeluun, tarvitaan toinen vaihtoehto.

Toimiva vaihtoehto on asentaa Blueman-niminen ohjelmisto ja nimenomaan kohtalaisen tuore versio siitä. Bluemanin kehittäjien PPA-ohjelmistolähteen asentaminen on helppoa ja uusin versio löytyy sieltä. Asenna apt-getillä tai Synapticilla paketti nimeltä blueman ja käynnistä kone uudestaan.

Käynnistyksen jälkeen jos puhelinta ei ole paritettu, parita se Bluemanilla. Parituksen jälkeen soittosarjayhteyden saa päälle napauttamalla hiiren 2-näppäimellä puhelimen symbolia Bluemanissa ja valitsemalla Dialup networking. Tämän jälkeen modeemiyhteyden konfigurointi onnistuu Network Managerilla.

Selvyyden vuoksi: tämän blogauksen syy on siinä, että vakioasennuslähteistä löytyvällä Bluemanilla soittosarjayhteyden tekeminen ei onnistunut käyttämilläni puhelimilla. Toisaalta Network Manager ei vieläkään osaa hallita toista, vanhempaa Samsungiani, joka toimi aikaisemmin.

Nokian n900-puhelimen omistajille vinkiksi, että laitteessa ei taida olla Bluetooth-modeemitukea valmiina. Sitä varten täytyy asentaa oma sovelluksensa puhelimeen. Tomasz Sterna kertoo blogissaan miten temppu tehdään.

Monissa Yhdysvalloissa sijaitsevien yhtiöiden tarjoamissa verkkopalveluissa on erikoinen ehto. Sen mukaan käyttäjä vakuuttaa, että hänellä on oikeus tehdä käyttäehtojen tarkoittama sitoumus jos hän rekisteröityy käyttämään palvelua organisaation edustajana.

Viimeksi tällainen tapaus löytyi Kickapps-palvelun ehdoista:

"IF YOU ARE ENTERING INTO THIS AGREEMENT ON BEHALF OF A COMPANY OR OTHER LEGAL ENTITY, YOU REPRESENT THAT YOU HAVE THE AUTHORITY TO BIND SUCH ENTITY TO THIS AGREEMENT, IN WHICH CASE THE TERMS "YOU" OR "YOUR" SHALL REFER TO SUCH ENTITY."

Tämä muotoilu eroaa hieman ensimmäisestä tapauksesta, johon kiinnitin huomiota. Ningin käyttöehdot sisältävät seuraavan ehdon:

"If you are using or creating a Social Network on the Ning Platform as a representative of a company or legal entity, (i) you represent that you have the authority to enter into this Agreement on behalf of that company or entity, and (ii) you agree that the terms "you" and "your" in this Agreement refers to your company or legal entity."

Näiden palveluiden opetuskäytön osalta on olennaista, tulkitaanko oppilaitos, kaupunki tai muu oikeushenkilö käyttäjän edustamaksi organisaatioksi pelkästään sillä perusteella, että käyttäjällä on organisaation sähköpostiosoite muotoa käyttäjä@kaupunginnimi.fi tai käyttäjä@oppilaitos.fi. On kummallista ajatella, että käyttäjien "edustamaa" organisaatiota sitoisi laajalti moinen sopimus.

Kysyin ohjelmistoalaa tuntevalta OTT Ville Oksaselta miten hän näkee tällaiset ehdot. Villen veikkaus oli, että asiassa on jonkun juristin mielestä ollut jokin mahdollinen riski ja ehto on lisätty jonkin palveluntarjoajan ehtoihin. Tämän jälkeen ehtoa on sellaisenaan lähdetty kopioimaan toisten yritysten käyttöehtoihin. Teoriaa tukee se, että kun kysyin asiaa Ningin asiakaspalvelusta, sain ympäripyöreän vastauksen, joka ei vastannut kysymykseen lainkaan.

Siteerasin kysymykseeni yllä olevan kohdan ehdoista ja kysyin, että miten Ning erottaa yritystä tai oikeushenkilöä edustavat käyttäjät yksityisistä ihmisistä kun ainoa mahdollinen tieto erotteluun on sähköpostiosoite. Kysyin lisäksi, että mitä varten tällainen kohta on ehdoissa.

Saamani vastaus:

As previously mentioned, we don't make distinctions between members, but anyone who signs up for a Ning ID represents and warrants that they have read and agreed to our Terms of Service. As such, a member of Ning who creates a social network for his company represents that he has the authority to do so.

To clarify the point, our Terms of Service also require that Network Creators and members of social networks have all of the rights necessary in the content they upload or publish, including license, copyright and trademark rights. Although Ning is not involved in the decisions relating to content uploaded or published by Network Creators or members, everyone represents that they have the rights to the content they upload to Ning.


Muuten hyvä, mutta ei vastaa lainkaan siihen kysymykseen, miksi ehdoissa puhutaan yrityksistä tai oikeushenkilöistä. Oikeudellista vastuuta ei oikein voi sysätä verkoston luoneelle käyttäjälle - etenkään jos tämä voi olla alaikäinen. Toisten käyttäjien toimista vastuun sälyttäminen ei onnistu senkään vertaa. Ilmeisesti on tosiaan niin, että yritykset eivät itsekään tiedä miksi ehto on käyttöehdoissa.

Käyttöehtojen kommervenkkeja on käsitelty myös Opettaja-lehden artikkelissa.

Kumpaakaan yritystä, Ningiä tai Kickappsia ei löydy Safe Harbor-allekirjoittajien joukosta. Tämä tarkoittaa sitä, että yrityksiä ei sido EU:n tietosuoja- ja yksilösuojakäytännöt vaan yritykset noudattavat vain Yhdysvaltain lainsäädäntöä, joka ei takaa mitään suojaa muilla kuin omille kansalaisille. Tämä tosin on uusien, yhden idean palveluyritysten tapauksessa enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Minua arveluttaa isojen henkilöön sidottujen tietomäärien luovuttaminen yrityksille jotka voivat tehdä niillä mitä vaan. Missä viipyvät ne suomalaiset tai EU-alueella toimivat yritykset, jotka toteuttaisivat vastaavia innovatiivisia, käyttäjiä palvelevia ja houkuttelevia palveluita?

Tämän päivän ensimmäistä blogausta kirjoittaessani törmäsin oikeuskanslerinviraston sivuilla erikoiseen vikaan. Microsoft Frontpage 4.0:lla tehdyllä etusivulla sivun merkistöksi määritellään windows-1252. Palvelin kuitenkin kertoo http-headereissa merkistöiksi ISO 8859-1 ja UTF-8 -merkistöt.

Virheellisestä konfiguraatiosta huolimatta sivusto näyttää toimivan oikein Internet Explorerilla ja MacOSX-käyttöjärjestelmän mukana tulevalla Safari-selaimella. Avoimen lähdekoodin Mozilla Firefox- ja sen sukulaisselainten käyttäjille etusivu näyttäytyy tällaisena sotkuna:


Firefox ja sen eri versiot ovat Suomessa toiseksi suosituin selainohjelma. Sen käyttäjäosuus oli keväällä 2008 45,9% Xitin raportin mukaan. Tuoreempaa tietoa en Suomen osalta löytänyt, mutta koko Euroopassa käyttäjäosuus on muuttunut mainitun ajankohdan 28,8%:sta 31,1%:iin 2009 heinäkuuhun mennessä.

Näin suuria käyttäjäjoukkoja ei voi jättää huomiotta kun kyse on julkisesta palvelusta. Ironista, että vika tuli esiin etsiessäni apulaisoikeuskanslerin päätöstä, jossa todetaan, että avoimen lähdekoodin sorsiminen julkisissa hankinnoissa ei käy.

Päivitys 3. maaliskuuta: Vika on korjattu.

Apulaisoikeuskansleri on 11.01. 2010 antanut päätöksen, jossa katsotaan, että avoimen lähdekoodin ohjelmistojen sorsiminen sairaanhoidon asiointikorvauspalveluiden käytössä on ollut ongelmallista, koska "kantelijaa ei oltu kohdeltu suljettuun lähdekoodiin perustuvien ohjelmistojen tarjoajiin nähden tasapuolisesti ja puolueettomasti, ja siten voitiin katsoa Kelan käyttäneen tässä harkintavaltaansa epäasianmukaisesti."

Päätös koskee kahta erillistä kantelua, joista toinen koskee avoimen lähdekoodin ohjelmiston tarjoamista KELA:lle ja toinen työterveyshuolto- ja lääkäripalveluja tarjoava yritys, joka käytti mainittua ohjelmistoa.

Apulaisoikeuskansleri otti asiassa tiukan kannan:

"Apulaisoikeuskanslerin mukaan Kelan perustelu, jonka mukaan kantelijan tarjoamaa ohjelmistoa ei voitu ottaa arvioitavaksi, koska se ei täyttänyt arviointikriteereitä varsinkaan avoimen lähdekoodinsa takia, oli ongelmallinen. Kelan menettelyä oli pidettävä perustuslain 21 §:n 2 momentissa ja hallintolain 1 §:ssä ilmaistun hyvän hallinnon vaatimuksen vastaisena, kun se oli jättänyt ottamatta arvioitavaksi kantelijan ohjelmiston erityisesti sillä perusteella, että ohjelmisto perustui avoimeen lähdekoodiin. Kelan voitiin katsoa jättäneen riittävissä määrin noudattamatta hallintolain 6 §:ssä säännöksen tasolle tuotuja yhdenvertaisuusperiaatetta ja objektiviteettiperiaatetta. Kun Kela oli ilmoituksensa mukaan jättänyt kantelijan ohjelmiston arvioimatta sillä perusteella, että se perustui avoimeen lähdekoodiin, ei kantelijaa ollut kohdeltu suljettuun lähdekoodiin perustuvien ohjelmistojen tarjoajiin nähden tasapuolisesti ja puolueettomasti, ja siten voitiin katsoa Kelan käyttäneen tässä harkintavaltaansa epäasianmukaisesti. Tasapuolinen kohtelu olisi edellyttänyt sitä, että kantelijaa avoimeen lähdekoodiin perustuvan ohjelmiston tarjoajana ei olisi kohdeltu eri tavoin kuin suljettuun lähdekoodiin perustuvan ohjelmiston tarjoajaa. Kelan sairaanhoitokorvausten atk-suorakorvaustilityksiin hyväksyttävien ohjelmistojen arviointi- ja hyväksymismenettelyn tuli olla puolueetonta suhteessa eri lähdekoodeihin perustuvien ohjelmistojen tarjoajiin."

Rajua asiassa on se, että päätöksessä katsotaan Kelan toiminnan rikkovan perustuslaissa ilmaisua hyvän hallinnon vaatimusta rikkomalla hallintolaissa säädettyä tasavertaisuusperiaatetta.

Asia siirrettiin sosiaali- ja terveysministeriölle, jota apulaisoikeuskansleri pyytää 31.3.2010 mennessä ilmoittamaan, katsooko se asiassa olevan aihetta sääntelytoimenpiteisiin.

Mitä tekemistä tällä asialla on avoimen lähdekoodin ja opetuksen kanssa? Se, että alkuvuodesta Uudellamaalla toimiva Laurea-ammattikorkeakoulu teki tarjouspyynnön WWW-julkaisualustasta ja siinä sanottiin "Avoimeen lähdekoodiin (open source) perustuvia ratkaisuja ei hyväksytä,
vaan teknisesti järjestelmän on perustuttava vakiintuneisiin standardiratkaisuihin."

Laurean hankintailmoitus löytyy julkisten hankintojen tietokanta HILMA:sta. Yllä siteerattu kohta löytyy tarjouspyynnöstä sivun 8 alaosasta.

Laurean menettely rikkoo jo lähtökohtaisesti hankintalakia. Lisäksi ihmetyttää eikö Laureassa tiedetä sitä, että nimen omaan ne Open Source-ratkaisut ovat niitä standardeja noudattavia ratkaisuja. Hirtehisesti voimme tehdä semanttisen lehmänkäännöksen sanomalla, että Laurea näyttää haluavan standardeja noudattamattoman "vakiintuneen 'standardi'ratkaisun".

Näin räikeästi syrjivä ehto on kuitenkin hankaluuksien kerjäämistä.

Webinaarisarjamme jatkuu torstaina 11.3. kello 15. Aiheena on silloin on Ubuntu Studio, multimediakäyttöön viritetty Ubuntun versio. Kyse on siis linux-jakelusta joka on suunniteltu nimenomaan kuvan, äänen ja grafiikan käsittelyyn.

Vieraanamme on Asmo Koskinen, joka piti 18.01. Helsingissä esityksen Ubuntu Studiosta. Esityksen videotallenteet ovat nähtävissä Internetissä.

Jos tarvitset opetuskäyttöön huokean (maksaa vain asentamisen vaivan) käyttöjärjestelmän ja ohjelmistopaketin, joka mahdollistaa videoiden ja äänen editoinnin ja vaikkapa koulun lehden sivuntaiton, tule kuuntelemaan mahdollisuuksista ja kysymään tarpeisiisi liittyvistä erityiskysymyksistä. Yllä mainitut videotallenteet ovat hyvää pohjamateriaalia yleiskäsityksen muodostamiseen.

Ilmoittaudu sähköpostitse: elias.aarnio at innopark.fi. Otsikoi lähettämäsi viesti "Ilmoittautuminen webinaariin 11.3."

Webinaari järjestetään avointa lähdekoodia olevalla OpenMeetings-ohjelmistolla verkkokokouksena kuten aiemminkin. Se on maksuton, mutta koska kyse on ESR-rahoituksella toteutettavan AVO-hankkeen koulutustoiminnasta, osallistujilta kerätään henkilö- ja koulutustietoja sekä jälkikäteen kysellään palkkatietoja. Palkkatietoja kysytään siksi, että sen perusteella osallistumiselle voidaan laskea laskennallinen hinta. Tämä on puolestaan "virtuaalista tuloa" hankkeelle.

Maaliskuun webinaaria odotellessa kannattaa vielä osallistua helmikuun 18. päivänä järjestettävään webinaariin, jossa käsitellään Kemin kaupungin LTSP-käyttöönottoa ja sitä, minkälaiseen lopputulokseen siellä on päädytty.

Edellisen blogikirjoituksen tapahtumaan osallistuminen verkossa floppasi pahan kerran. Connect Pro-ohjelmistolla toteutettu jakaminen verkkoon alkoi lupaavasti.

Ennen lähetyksen alkua tilaisuutta isännöivä Vesa Hursti antoi puhelimitse neuvoja Jyväskylän kaupungin verkosta osallistumista yrittävälle henkilölle. Loppujen lopuksikaan kyseinen henkilö ei saanut yhteyttä toimimaan. Ilmeisesti Jyväskylän verkon palomuurissa ei ole huomioitu sitä, että RTMP-protokollan pitäisi mennä siitä läpi.

Meitä etäosallistujia oli puolen tusinaa. Kun Hursti alkoi oman osuutensa ja juuri alkoi jakaa esitystään ruudulle hän ei huomannut sitä, että putosi itse pois Connect Pro-yhteydestä. Sinne me muut jäimme ihmettelemään että mihin ääni ja kuva katosi. Edes tekstiviesti ja puhelinsoitto eivät auttaneet kun eihän sitä nyt samaan aikaan voi puhelimeen voi vastata kun pitää esitystä?

Mitä tästä opimme?

* Niille, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet verkkokokouksessa käytettävä ohjelmistoa kannattaa antaa kehoitus testata ohjelmistoa hyvissä ajoin ennen kokousta ja vieläpä juuri sillä laitteistolla ja tietoliikenneyhteydellä, jota on tarkoitus käyttää varsinaisessa kokouksessakin. RTMP-protokollan tarvitsemat portit ovat olleet kiinni yllättävän monen kunnan palomuureissa.

* Esittäjän ja tekniikkaa valvojan / isännöivän tulee aina olla eri henkilö. On tärkeää, että joku kykenee reagoimaan siihen jos etäosallistujat ilmoittavat, että yhteys kuoli.

* Teknisen ratkaisun kohdalta kannattaa olla varajärjestelmä. Voi tietysti olla, että tietoliikenneyhteys kuoli kokonaan ja yhteys katkesi siksi. Silloin ei varajärjestelmätkään paljoa auta.

Ehkä on todella aika kirjoittaa Verkkokokousjärjestäjän käsikirja, jossa nämä kaikki on koottu yhteen dokumenttiin. Sääli jos joku onnistuu tekemään tuhkasta timantteja ja ne jäävät muilta näkemättä ja kokematta.

Jälkikirjoitus: Esittäjä palasi 45 minuutin odottamisen jälkeen takaisin mutta hävisi muutaman minuutin jälkeen uudestaan.

TVT koulun arjessa -hankkeessa yhtenä kärkikouluna oleva Ruoveden kirkonkylän koulu ylpeänä esittää:

Ruoveden kirkonkylän koulu kutsuu kaikki tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön kehittämisestä kiinnostuneet tutustumaan Tuhkasta timantti -malliin ja koulun yritysyhteistyöhön torstaina 11.2.2010 klo 11.30-16.00.

Vierailupäivän ohjelma ja päivään ilmoittautuminen.

Päivään voi osallistua myös verkon kautta osoitteessa
http://connect.humac.fi/ruovesi

Sinne minäkin suuntaan kun en pääse paikan päälle.

Ohjelma:
* Klo 11.30-12.00: Tervetuliaiskahvit.
* Klo 12.00-13.00 Puheenvuorot: Sivistysjohtaja Markus Hyytinen (Ruoveden kunta), puheenjohtaja Ari Pokka (SureFire ry) ja koulun johtaja Vesa Hursti (Tuhkasta timantti).
* Klo 13.00-14.00: Tutustuminen teemapajoihin:

1. Linux-ratkaisulla vanhat koneet TVT-käytön perustana - Opinsys Oy
2. Älä osta uutta - kierrätä kalusteet ja tietotekniikka - Encore Oy
3. Pilvipalvelut - oppiminen ja palvelut verkossa - Mediasampo, Mikrolinna Oy, Humac Oy
4. Pelit osana oppimista - Porin yliopistokeskus

* Klo 14.00-15.00: Keskustelutilaisuus: TVT:n hyödyntäminen tulevaisuuden kouluissa. Puheenjohtajana Vesa Hursti.
* Klo 15.00-16.00: Verkostoitumista kahvien kera. Tapahtuman päättäminen.

Webinaarisarjamme jatkuu torstaina 18.2. kello 14:00. Tuolloin aiheena on Kemin perusopetuksen LTSP-hanke. Vieraanamme on hankkeen puuhamies Antti Turunen.

Lyhenne LTSP tulee sanoista Linux Terminal Server Project.

Kemissä on punnittu kahta vaihtoehtoa: tehdäänkö ja ylläpidetäänkö itse vai ostetaanko kaupallisen palveluntuottajan tuottamana palveluna? Luvassa on viimeisimmät tiedot valinnasta ja sen taustoista.

Käsiteltäviä asioita:

* Mitkä asiat ovat Kemissä ohjanneet valitsemaan LTSP-toteutuksen?

* Miten LTSP-ratkaisun hankinta- ja käyttökustannukset muodostuvat? Mitä kokonaisuus maksaa ja miten kustannukset ja kustannusrakenne eroaa erillisillä PC-koneilla toteutetusta ratkaisusta?

* Minkälaisia päätteitä peruskorjattavaan kouluun on tarkoitus hankkia? Omat vai leasing-päätteet?

Webinaariin on lupautunut mukaan väkeä kaupungeista, joissa on jo ollut jonkin aikaa LTSP käytössä, mm. Uudestakaupungista.

Nyt on erinomainen tilaisuus saada ajankohtaisinta mahdollista tietoa siitä, miten Linux-ohutpääteympäristöjen käyttö oikeasti sujuu ja minkälaisia haasteita siihen käytännössä liittyy.

Taustamateriaaliksi voi lukea Antti Turusen Avoin koulu-hankkeen julkistuksen yhteydessä marraskuussa 2009 pitämän esityksen diat.

Lisää taustatietoa saa Elias Aarnion virtuaaliopetuksen päivillä 2009 pitämää esitystä, joka käsittelee LTSP:n opetuskäyttöä ja VALO-ohjelmistojen käyttöä Windows-koneissa.

Ilmoittaudu sähköpostitse: elias.aarnio at innopark.fi. Otsikoi lähettämäsi viesti "Ilmoittautuminen webinaariin 18.2."

Webinaari järjestetään avointa lähdekoodia olevalla OpenMeetings-ohjelmistolla verkkokokouksena kuten aiemminkin. Se on maksuton, mutta koska kyse on ESR-rahoituksella toteutettavan AVO-hankkeen koulutustoiminnasta, osallistujilta kerätään henkilö- ja koulutustietoja sekä jälkikäteen kysellään palkkatietoja. Palkkatietoja kysytään siksi, että sen perusteella osallistumiselle voidaan laskea laskennallinen hinta. Tämä on puolestaan "virtuaalista tuloa" hankkeelle.

Hyvää Valon päivää (3.2.).

VALOhan tulee sanoista Vapaat ja Avoimen Lähdekoodin Ohjelmistot. VALO-ohjelmia voi rajoituksetta käyttää, kopioida, jakaa eteenpäin ja jopa muokata, mikäli taidot riittävät.

Valon päivään sopii mainiosti vierailu suomenkielisiä VALO-ohjelmia Windowsille levittävän VALO-CD:n sivuilla. VALO-CD-projekti julkaisi viime viikolla viidennen version VALO-CD:stä, joka on ladattavissa projektin sivuilta tai tilattavissa postitse pientä korvausta vastaan. Mainioiden VALO-poimintojen lisäksi VALO-CD v5 sisältää mm. Turvallisuus-lehdessä julkaistuja artikkeleja ja muita oppaita.

Hyvää nimipäivää myös kaikille Valoille.

Kalifornia on virallisesti hyväksynyt avoimen lähdekoodin ohjelmien käytön osavaltion hallinnossa. Kyseessä ei siis ole suositus käyttää ja hankkia avoimen lähdekoodin ratkaisuja, vaan lupa käyttää niitä. Ei siis tässä mielessä mitään maata mullistavaa, mutta positiivista on asian saama julkisuus ja toimintaohjeeseen liitetty avoimen lähdekoodin määritelmä, joka on linjassa Open Source Initiativen määritelmän kanssa.

Selkeä avoimen lähdekoodin määritelmä on tärkeä, koska yhä useammat ohjelmistovalmistajat lisäävät myyntipuheisiinsa avoimuuden mantraa, vaikka itse tuotteella ei olisi mitään tekemistä avoimen lähdekoodin kanssa. Tämä lieveilmiö on luonnollinen, mutta ei-toivottava seuraus avoimen lähdekoodin suosion kasvusta. Avoimuudesta on tullut myyntivaltti.

Pian Kalifornian avoimen lähdekoodin toimintaohjeen julkaisun jälkeen San Francisco julkaisi uuden toimintaohjeen ohjelmistojen arvioimiseksi. Uusi ohjeistus edellyttää kaupungin hallinnon yksiköitä vertailemaan avoimen lähdekoodin ohjelmia tasavertaisesti suljettujen ohjelmien kanssa. Valitettavasti ohjeistukseen on jäänyt pieni virhe (lihavoitu).

The Software Evaluation Policy will require departments to consider open source alternatives, when available, on an equal basis to commercial software, as these may reduce cost and speed the time needed to bring software applications to production. (Open source software means that the underlying source code is not copyrighted and therefore available free of charge to read, modify, and build upon.)

Asiahan on niin, että avoin lähdekoodi on yhtä lailla tekijänoikeuden alaista tavaraa kuin kaikki muukin koodi. Ero perinteiseen, suljettuun koodiin tulee siinä, että avoin lähdekoodi on lisensoitu vapaammilla ehdoilla, jotta koodin vastaanottajalla on enemmän oikeuksia hyödyntää saamaansa koodia. San Francisconkin olisi kannattanut pysyä Open Source Initiativen määritelmässä eikä vetää mutkia suoraksi.

San Franciscon pormestarin Gavin Newsomin mukaan kyseessä on maan ensimmäinen kaupungin julkaisema avoimen lähdekoodin toimintaohje. San Franciscossa avoimen lähdekoodin käytössä on jo saavutettu hyötyjä nopeampien toteutusaikojen ja kustannussäästöjen merkeissä.

28.1. pidettävän Webinaarin aihe muuttuu. Ubuntun ja OpenSuSE:n vertailu LTSP-alustoina siirtyy myöhempään ajankohtaan.

Tutustumme sen sijaan 28.1. kello 15:00 - 16:00 Valo-CD -nimiseen kokoelmaan Windows-käyttöjärjestelmässä toimivia vapaita ohjelmia. Valo-CD on vapaasti ladattavissa CD-levykuvana tai sen voi ostaa edulliseen hintaan.

Valo-CD sisältää joukon erityisesti opetus- ja koulukäyttöön soveltuvia ohjelmia, muun muassa OpenOffice.org -toimisto-ohjelmistopaketin, Audacity-äänenkäsittelyohjelman, Stellarium-nimisen ohjelman tähtikuvioiden opiskelemiseen ja Scribus-nimisen ohjelmiston, jolla vaikkapa koulun lehden taittaminen onnistuu helposti. Ne on kaikki myös lokalisoitu suomenkielisiksi käyttöliittymältään. Ne ovat kaikki VALO-ohjelmia eli vapaita tai avoimen lähdekoodin ohjelmia, siitä lyhenne VALO.

Vieraaksemme webinaariin tulee Valo-CD -hanketta pyörittävä Otto Kekäläinen. Tule mukaan kyselemään Otolta juuri julkaistusta Valo-CD:n uudesta versiosta (suunniteltu julkaisu 26.1.) ja sen käyttömahdollisuuksista.

Webinaari järjestetään OpenMeetings-istuntona verkkokokouksena kuten aiemminkin. Se on maksuton, mutta koska kyse on ESR-rahoituksella toteutettavan AVO-hankkeen koulutustoiminnasta, osallistujilta kerätään henkilö- ja koulutustietoja sekä jälkikäteen kysellään palkkatietoja. Palkkatietoja kysytään siksi, että sen perusteella osallistumiselle voidaan laskea laskennallinen hinta. Tämä on puolestaan "virtuaalista tuloa" hankkeelle.

Ilmoittaudu webinaariin lähettämällä sähköpostiviesti, jonka aiheena on "Ilmoittaudun Valo-CD -webinaariin" osoitteeseen elias.aarnio ät innopark.fi. Saat paluupostissa ohjeet osallistumiseen. Tekniset laitteistovaatimukset: laajakaistaliittymä, tietokone, jossa on Internet-selain, jossa on Flash-tuki, sekä sankaluuri-mikrofoni.

Tervetuloa!

Virtualisointiin erikoistunut Vmware ostaa ryhmätyöohjelmisto Zimbran Yahoolta. OSSWatchin uutisen mukaan Zimbra on avoin vaihtoehto muun muassa MS Exchangelle.

Yahoo osti Zimbran vuonna 2007 ja on kehittänyt sitä siitä asti. Zimbraa käytetään yhtenä osana Avoin koulu-hankkeen kouluille ja oppilaitoksille suunnattua Peruskymppi-ohjelmistopakettia.

Kauppaan liittyvistä asioista on oma kysymysten ja vastausten sivusto.

Google-kartat on erinomaisen kätevä työkalu erilaisten karttojen tekemiseen myös kollaboratiivisesti. Ryhmätyönä tehdyn kartan tekemiseen liittyy kuitenkin ongelma: joko kartan tekijäryhmä täytyy rajata johonkin tiettyyn käyttäjäjoukkoon esim. sähköpostiosoitteita käyttäen tai sitten täytyy jättää kartta avoimeksi kaikkien muokkauksille. Jälkimmäisessä tapauksessa ongelmaksi jää, että kartta voidaan sotkea pilailutarkoituksessa. Hyvä esimerkki tällaisen kohtelun saaneesta kartasta on ITK09-konferenssin osallistujakartta. Karttaan tietonsa antaneita suomalaisia on "hauskasti" sijoiteltu pitkin Viroa ja Venäjää ja osa porukkaa keskelle Suomenlahtea.

Jotta kynnys luoda sisältöä olisi mahdollisimman matala, kartta kannattaa pitää avoimena. On sääli jos aito kontribuoiminen kaatuu siihen, että ei saa tehdä sitä. Toisaalta piruuttaan sotkeminen pitäisi saada kuriin. Onneksi tähän löytyy lääke: Google-kartankin pystyy varmuuskopioimaan - vähän vaivalloisesti, mutta kuitenkin.

Vaihe 1: Kartan luominen

Kirjauduttuasi Googlemaps-palveluun omilla Google-tunnuksillasi saat vasempaan laitan linkin Omat kartat. Sen takaa löytyy edelleen Luo uusi kartta-linkki. Lisää karttaan haluamallasi tavalla kohteita ja tallenna ne. Ohjeita tämän tekemiseen löytyy Googlen karttapalveluiden ohjeista. Jos haluat, että muutkin saavat muokata karttaa mm. tallentamalla lisää kohteita, muista jakaa kartta muille tai jättää se kokonaan julkiseksi.

Vaihe 2: Kartan varmuukopioiminen

Google-kartat ja Google Earth käsittelevät paikkatietoa .KML-päätteisiin XML-tiedostoihin. Luomastasi kartasta on mahdollista tehdä varmuuskopio kaivamalla Googlen palvelimelta esiin karttasi KML-tiedosto ja tallentamalla se omalle koneelle.

Löysin ohjeen Googlen tukifoorumilta. Tässä käännös suomeksi:

1. Avaa oma karttasi jonka tahdot varmuuskopioida.

2. Paina oikealla yläkulmassa näkyvää Näytä Google Earthissa-linkkiä. Selain kysyy sinulta haluatko avata KML-tiedoston Google Earth-ohjelmassa (jos se on asennettu) tai antaa mahdollisuuden tallentaa tiedosto. Tallenna tiedosto. HUOM! Tämä vaihe ei onnistu tällä hetkellä Linux-käyttöjärjestelmällä. Näytä Google Earthissa-linkki ei näy Linux-käyttöjärjestelmässä selaimessa vaikka Google Earth olisi asennettu. Tein asiasta kehityspyynnön Googlen käyttäjäfoorumille. Muista käyttöjärjestelmistä tai alustoista minulla ei ole tietoa - saa kommentoida.

3. Tallentamasi KML-tiedosto sisältää ainoastaan linkin Googlen palvelimella olevaan KML-tiedostoon, joka sisältää todella karttasi sisällön. Jos menet vahingossa poistamaan (tai joku muu poistaa) karttasi Googlen palvelimelta, tämä linkki-KML -tiedosto on viraton. Kaivetaan siksi esiin varsinaisen tiedon sisältävä KML-tiedosto.

Avaa tallentamasi ensimäinen tiedosto jollain tekstieditorilla. Kopioi ja -tagien välissä oleva URL-osoite ja liitä se selaimen osoiteriville. Tämä osoite on se, jossa karttasi oikeasti sijaitsee. Jos osoite ei kelpaa selaimelle ja saat esimerkiksi virheilmoituksen "Yhteyttä palvelimeen ei voida muodostaa.", korvaa selainriville liittämäsi URL-osoitteen sisältämät merkkijonot & pelkällä & -merkillä.

EDIT: Bloggerin editori oli muuntanut &-merkin kaksi eri kirjoitusasua samaan muotoon edellisessä kappaleessa. Tietysti kyseessä täytyy olla kaksi eri muotoa.

Siis kaikki & -merkkijonot vaihdetaan, mukaanlukien perässä oleva puolipiste korvataan merkillä &.

Nyt selaimesi pitäisi kysyä, haluatko avata vai tallentaa KML-tiedoston. Tallenna tiedosto levyllesi. Tämä on varmuuskopio kartastasi.


Vaihe 3: varmuuskopion palauttaminen

Luo uusi kartta ja tuo tallentamasi KML-tiedosto karttaan käyttämällä Tuo-toimintoa (Import) kartan luomisen yhteydessä. HUOM! Moni käyttäjä on raportoinut, että KML-tiedostojen tuonnin kanssa on esiintyy ongelmia. Kokeillessani tuontitoiminto kuitenkin toimi.


Mihinkä tätä tietoa sitten tarvittiin? No tietysti siihen että Suomen VALO-ohjelmistoja käyttävät koulut saadaan yhteen ja samaan Google-karttaan!

Jatkamme webinaarisarjaamme torstaina 28.01. kello 15:00-16:00. Aiheenamme on Ubuntu ja OpenSuSe LTSP-alustoina. Mitä eroja löytyy ja mitä 4.5-polven ja 5.x -polven LTSP-toteutuksista opetuskäytössä? Löytyykö Ubuntun ja OpenSuSE:n väliltä jotain eroja palveluntarjonnan osalta?

Tule mukaan keskusteluun ja esittämään kysymyksiä!

Ilmoittaudu sähköpostitse lähettämällä sähköpostiviesti Elias Aarniolle, elias.aarnio@innopark.fi viestin aihe: Ubuntu vs. OpenSuSe 28.01.

EDIT: Vaihdamme aiheen Valo-CD:hen tutustumiseen. Katso uudempaa blogaustani asiasta.

Kävin joulukuussa 2009 Berliinissä Online Educa-konferenssissa puhumassa LTSP:n käytöstä opetuksessa. Törmäsin siellä mielenkiintoiseen aihekokonaisuuteen: digitaalinen identiteetti ja sen hallinta Internetissä.

Steven Warburton Lontoon King's Collegesta alusti otsikolla "Digital identity: Why does it matter". Esitys keskittyi lähinnä siihen miten digitaalinen identiteetti on muodostunut ryhmäluomisen kaltaiseksi.

Shirley Williams Readingin yliopistosta puhui otsikolla "This Is Me: Exploring and Learning About Digital Identity"

Hän määrittelee digitaalisen identiteetin siten, että se on Internetin julkisissa palveluissa henkilöstä esiintyvien tietojen ja sisältöjen kokonaisuus. Ilmeisesti olen törmännyt johonkin ajankohtaiseen "näin käytämme muodikkaasti uudella tavalla vanhaa käsitettä"-ilmiöön. Aiemmin käsitteellä on tarkoitettu lähinnä tunnistautumisen ja tietosuojan näkökulmasta, mutta nyt digitaalinen identiteetti tarkoittaakin näköjään Internetissä olevan julkisuuskuvan hallintaa. Ainakin teknisempi puoli näyttää jäävän vahvasti taustalle.

Williamsin esitys sai peribrittiläisen viktoriaanisen huumorin sävyn kun hän kertoi, miten työnantajat ovat saaneet työhakemuksia ja sähköisiä CV:itä henkilöiltä, joiden sähköpostiosoite tai käyttäjätunnus on ollut muotoa "ireallydontcare" tai "fluffypinkbunnyknickers".

Graham Attwell puhui otsikolla "The Impact of Personalised Learning Environments on Digital Identity" ja oli sitä mieltä, että koulut kategorisesti vastustavat digitaalisen identiteetin muodostumista.

Margarita Pérez-Garcia puhui lasten kuvien julkaisemiseen liittyvistä ongelmista. Odotukset nousivat heti korkealle kun hän ensimmäiseksi pyysi, että hänen esittämistään kuvista ei otettaisi kuvia yksilönsuojan takia.

Ensimmäinen esimerkki: pojasta kylvyssä otettu kuva oli pistetty Flickriin. Seuraus: kuva oli löytynyt yhden Flickr-käyttäjän kuvastreamiin, jossa oli pelkkiä lapsia kylvyssä. Toisten lapsia siis.

Perusongelma Pérez-Garcian mukaan on se, että vanhemmat pistäessään lasten kuvia nettiin luovat näille digitaalisen identiteetin jota lapset eivät kykene itse hallitsemaan. Vaaroina on kuvien väärä uudelleenkäyttö esim. irroittamalla asiayhteydestään.

Pérez-Garcia kehottaa harkitsemaan vakavasti sitä, kuka on ystävä, kriittinen tarkastelu sen suhteen mitä verkkoon pistää, lapsien mahdollinen poistaminen kuvasta, tägayksen automaattinen tarkastelu, hakujen estäminen.

Olennainen sessiosta käteen jäänyt ajatus: vanhemmat hallitsevat lastensa sähköistä identiteettiä. Vanhemmat ovat siksi myös vastuussa siitä, minkälaisen sähköisen identiteetin lapset saavat haltuunsa tultuaan täysi-ikäisiksi.